Oma polkuni improvisaation parissa - rajoitteista irti päästäminen

Updated: Jun 23


Kaikki aiemmat kokemukset, opitut arvot, asenteet ja mallit vaikuttavat siihen, millainen improvisoija, pedagogi ja ihminen on, miten improvisoi, toimii, vastaa, kuuntelee, tai miten improvisointiin ja muihin ihmisiin suhtautuu. Oma polkuni improvisaation parissa alkoi yli 20 vuotta sitten ja sisältää oikeastaan koko elämän. Sen taustalla on monet onnistumisen ja epäonnistumisen hetket, sekä niiden kautta oppiminen ja opitun uusiksi soveltaminen.

Istun keittiönpöydän ääressä, kun meteli kasvaa kolmen kouluikäisen lapsen tapellessa. Olen kaikki autoritääriset keinot kokeillut, joten turvaudun viimeiseen oljenkorteen. Alan toistaa pehmeästi ja laulullisesti riitelyssä kuulemiani sanoja, laulaa pitkää ääntä. Otan katsekontaktia nuorimmaiseen ja saan kiinnitettyä hänen huomionsa. Sen sijaan, että jatkaisi siskolleen vastaan väittämistä, hän katsoo minua silmiin, alkaa painottaa puhettaan eri tavoin ja kokeilla eri rytmejä "ka-ka-ka-kaaaakkkkaaa". Kun yksi tappelijoista on poissa pelistä, kaksi muuta hämmentyvät ja hiljenevät. Jatkamme äänien tutkimista kunnes keskimmäinen sanoo kolmannen kerran: “Äiti, älä viitti!” Vihdoin pääsemme ruokailemaan hieman jäähtyneen spagetin ääreen.

Eräänä päivänä käytin samaa tekniikkaa luennolla, kun halusin 40 hengen opiskelijaryhmän hiljenevän ryhmätehtävän jälkeen. En halunnut korottaa ääntäni heidän ylitseen, joten aloin improvisoimaan ja lauloin, kunnes olin suurin piirtein saanut kaikkien huomion. Eräs opiskelija palautteessaan kirjoitti: "Kiitos, että lauloit kunnes kaikki olivat hiljaa. Siitä tuli hyvä mieli."

Improvisointi hyvin erilaisista taustoista tulevien ihmisten, harrastajien ja ammattilaisten kanssa, on ollut haasteellista, mutta laajentanut käsitystäni musiikista ja vuorovaikutuksesta. Huomasin, että sosiaalinen vuorovaikutus ja vastavuoroisuus, läsnäolo yhteisessä hetkessä, on korvaamattoman tärkeää luomisen prosessille ja oppimiselle, koska vaikutamme toisiimme ja vaikutumme toisistamme - sitä ei voi välttää. Ruokimme toinen toistemme impulsseja ja materiaalia samalla vahvistaen uusia äänimaailmoja ja käsitystämme itsestä taiteen tekijöinä ja ihmisinä.

Opin jo lapsena, että musisoidessa soitetaan niin kuin nuottiin on kirjoitettu. Itse lisäämäni korukuvio johti opettajan huomautukseen "luepa tarkemmin nuotista". Oli avartavaa, kun parikymppisenä pääsin teatteri-improvisaation avulla kokeilemaan miltä tuntuu, kun kaikki ei olekaan kirjoitettu valmiiksi ja huomio onkin pelkän musiikin sijaan vuorovaikutuksessa, koko olemuksessani ja ilmaisussa. Tein paljon töitä omien ennakko-oletusten ja opittujen mallien purkamiseksi jonkun uuden, minulle vielä tuntemattoman, tullessa rinnalle. Vaihdoin klassiesta musiikista rytmimusiikkiin, perustimme opiskelijakavereiden kanssa ensimmäisen improteatteriryhmän Sibelius-Akatemiaan ja jatkoin uuden oppimista improvisaation kautta - myös kandin työssä ja gradussa. Opiskelujen jälkeen aloitin improvisaatioyhtyeessä (Impronautit), jossa sovelsimme teatteri-improvisaatiota musiikkiin: lauloimme ja soitimme improvisoitua iskelmää, poppia, rockia, stemmoja ja tekstejä lennossa, minusta ja meistä kumpuavaa materiaalia. Opin lisää yhtyetaitoja, luovaa musisoimista, sovittamaan ja säveltämään hetkessä, sekä päästämäään lopullisesti irti nuottisidonnaisuudesta, luottamaan omaan osaamiseeni. Huomasin sen vaikutukset muusikkoudessa ja arjessa - elämään tuli jatkuvasti lisää väriä ja ääniä, vapautta.



Tohtoriopinnot Taideyliopistossa veivät minut improvisoimaan eri maista ja taiteen aloista tulevien ammattilaisten ja harrastajien kanssa, kun samalla paneuduin improvisaation ja oppimisen teoreettiseen puoleen. Iiro Ollilan luotsaamassa Suomen improvisaatiokuorossa pääsin yhdistämään molempia rakkaita improvisoinnin muotoja, teatteria ja musiikkia, jonka jälkeen olin perustamassa kollektiivisesti johdettua Helsingin Improkuoroa. Päästäessäni irti musiikin tyylilajien ja perinteiden kahleista vapaan improvisaation parissa, musiikillinen maailmani ja äänialani laajeni, löysin täysin uusia tapoja käyttää ääntäni ja musiikkia materiaalina, sekä työkaluna. Saman huomasin arjessa - kun uskalsin päästää irti teityistä perinteistä ja odotuksista, löysin aivan uusia tapoja elää ja olla niin arjessa kuin työssä.

Kehoitan kaikkia kokeilemaan, erehtymään, yrittämään ja improvisoimaan. Sitä kautta löytää uusia työkaluja ja huomaa mikä itselle tai toisille ei toimi ja erityisesti - mikä toimii.

Ihanaa sykysn jatkoa improvisaation ja elämän parissa!

Eeva

Lisää tutkimuksesta, pedagogiasta ja musiikista täältä

Tulevat kurssit:

Hyvinvointia yhteisöllisestä lauluimprovisaatiosta (Rovaniemi, 1.-2.2.2020)

https://kansalaisfoorumi.fi/tapahtuma/hyvinvointia-yhteisollisesta-lauluimprovisaatiosta/

Kuoroimprovisaation peruskurssi - opi sosiaalisia musiikin luomisen taitoja (Espoo, 28.-29.3.2020)

https://ilmonet.fi/#fi/search/txt=kuoroimprovisaatio/com=5

#lauluimprovisaatio #tutkimus #improvisaatiokurssi #improvisointi #vastavuoroisuus #teatteriimprovisaatio #impro #improvisaatiopedagogiikka #omaelämänkerta

  • Facebook
  • YouTube
  • Instagram
  • LinkedIn